Reipas-kasvatit A-maajoukkueeseen

Suomen A-maajoukkueen päävalmentaja Markku Kanerva valitsi kaksi viirupaitakasvattia tammikuun maaotteluihin. Reippaan kasvatit Joel Mero ja Jasse Tuominen matkaavat Huuhkajien mukana Abu Dhabiin. Mero edustaa tällä hetkellä SJK:a ja Tuominen pelaa Valko-Venäjällä BATE Borisovissa.

Jassen ja Jopin matka on edennyt hämmästyttävän samankaltaista polkua. Lue alta FC Reippaan seuralehden juttu viime keväältä näistä Joutjärven kasvateista. Abu Dhabiin valittiin myös FC Lahden Santeri Hostikka sekä Kalle Taimi. Kaikki valitut Palloliiton sivuilla.

SEURALEHTI: Mero ja Tuominen käsikynkkää Joutjärven hiekalta maailmalle

Vuosituhannen vaihteessa Joutjärven hiekkakentällä alkoi kahden erityisen jalkapalloilijan matka kohti kirkkaampia valoja. Perinteinen Reippaan jalkapallokoulu käynnistyi kesäkuun alussa. Joel Mero oli jo päättänyt osallistua. Tärkeää oli kuitenkin saada hyvä päiväkotikaveri Jasse Tuominen mukaan. Kovin paljoa ei tarvinnut houkutella, että Jasse saatiin osallistumaan. Joutjärven hiekalta Meron tie vei Saksaan vuonna 2013 ja Tuomisen kotiosoite löytyy nykyään Valko-Venäjältä.

- Olen ollut AINA ihan varma, että Jasse breikkaa jossain vaiheessa. Ensin FC Lahteen ja sitten vielä korkeammalle. Ei mulla oo ikinä ollut siitä epäilystäkään. Jasse oli musta aina meidän ikäluokan paras pelaaja, kertoo Mero parhaasta kaveristaan.

Monenlaisia muistoja

Parhaita kaveruksia herrat Mero ja Tuominen ovat olleet päiväkotiajoista asti. Fiksut nuoret miehet ovat ajatusmaailmoiltaan kuin yhdestä puusta veistettyjä. Eri aikaan tehdyissä haastatteluissa useampaan kysymykseen vastaukset vaikuttivat lähes identtisiltä. Sama tarinakin löytyi muistilokeroista, kun kysyttiin jotain hauskaa sattumusta vuosien varrelta.

- Me oltiin muistaakseni Düsseldorfissa jengin kanssa. Kahdeksan hengen huoneessa joku sitten sai kuningasidean, että ollaan tyynysotaa pimeässä. Tyynyllä hakkaajan silmät vielä sidottiin. Meidän maalivahti huitoi tyynyllä ihan kaikkea ja sormihan sillä siinä sitten meni. Eikä se pystynyt pelaamaan seuraavana päivänä, nauraa Tuominen yhdelle pelireissumuistolleen.

FC Reippaan -95-ikäluokka menestyi mukavasti. Joukkueen ansioluettelosta löytyy mm. Nike Premier hopea ja Meron vyöllä on myös A-nuorten SM-hopea. Turun ystävyyskaupunkiturnauksen finaalissa tuli takkiin FK Zenitiltä, vaikka heidät oli voitettu alkulohkossa.

- Turussa oli muistaakseni kaikki Suomen parhaat mukana. Kysyppä Merolta, mihin se veti pilkun finaalissa, muistelee Tuominen erästä vahvaa muistoa. No, Meron mukaan, veto meni kentän kaikkien aitojen yli eli yksi oppimiskokemus sekin.

Kaveria ei jätetä -asenne näkyy

Tällä hetkellä Tuomisen palkan maksaa BATE Borissov ja Meron Borussia Mönchengladbach. Tie eurooppalaisiin seuroihin on ollut samankaltainen, mutta kuitenkin eri lähtökohdista.

- Mä olin aina muita pienempi ja fyysisesti heikompi, koska oma kasvuni tuli aika myöhäisessä vaiheessa. Ehkä se ”pakotti” selviytymään muilla keinoilla ja edesauttoi kehittymistäni, miettii telinevoimisteluakin harrastanut Tuominen junnuvuosiaan.

Mero toteaa samaan aiheeseen liittyen saaneensa jonkin verran etua siitä, että oli muita isompi ja fyysisempi. Suurimmat vaikeudet hänellä oli valtavan itsekriittisyyden kanssa - Ruoskin kyllä itseäni välillä aika raskaasti, pelipaitoja tuli revittyä ja kamoja paiskittua. Yhdessä vaiheessa lopettaminenkin oli vahva vaihtoehto.

Molemmilla viirupaitakasvateilla on ollut omat kiirastulensa mm. loukkaantumisten kanssa. Niissä hetkissä parhaan kaverin tuki on tullut tarpeeseen. Molemmin puolin neuvojakin on vaihdeltu.

- Jopi on paras frendi, tarhasta asti oltu läheisiä ja joka viikko ollaan yhteyksissä. Se on rento, kunnianhimoinen ja sellanen kehen voi luottaa ja jakaa kaiken, kuvailee Tuominen Meroa.

- Meillä on hirveesti yhteisiä muistoja ihan junnusta asti. Niin kauan kuin muistaa taaksepäin, on Jasse ollu aina vierellä. Jasse on hyvässä mielessä herkkä, määrätietoinen ja toiset huomioonottava. Hänen kanssaan on helppo puhua asiat halki. Varmaan meidän yhteinen intohimo, jalkapallo, on pitänyt meidät tiiviisti yhdessä. Kyllä me mun mielestä ollaan aina tsempattu toisiamme, sanoo Mero kaveruudesta.

Jalkarannan koulun salitreenit vilkkuvat edelleen kaverusten mielissä. Salin reunalla vedetyt kuntopiirit eivät ole kummankaan muistikuvissa niitä mieluisimpia muistoja. Vapaa-ajalla Jasse ja Jopi liikkuivat paljon.

- Kyllä me melkein koko ajan liikuttiin joko isommassa ryhmässä, kahdestaan tai yksin. Paljon pelattiin pienpelejä ja ”Viittä miikkaa”. YouTubesta katseltiin erilaisia kikkoja ja sitten yritettiin niitä toteuttaa tai improvisoida Kisarissa tai Suurhallissa. Ei siinä sen kummempaa suunnitelmallisuutta ollut, kertoo Tuominen oman ajan harjoittelussa.

- Sählykerhossa kävin ja korista oon tykänny pelata. Jossain vaiheessa mä kävin lenkeilläkin pallon kanssa. Jengi varmaan katteli, et kuka tuol oikeen juoksee pallo jaloissa ja kuulokkeet korvissa. Eihän se nää eikä kuule mitään, naureskelee Mero.

FC Reippaan kasvatit ovat päässeet urallaan Joutjärveä isommille pelikentillä, mutta miksi? Molempia Lahden kasvatteja yhdistää terve usko itseensä.

- Suurin syy oman uran nousukäyrään, on omasta mielestäni ollut se, että olen uskonut itseeni. Ei mulla oo ollu epäilystä, ettenkö pystyisi pääsemään huipulle. Olen tehnyt töitä sen eteen eikä minulla ole koskaan ollut kiire mihinkään. Ei tämä minulle ihan shokkina ole eteen tullut, sanoo terveen itseluottamuksen omaava Tuominen.